Pionipenkki

Päätin äidin puolesta, mitä pioneja se ostaa ja miten paljon, omilla rahoillaan. (Voi tietysti olla, että sillä on oma tahto, mutta ainakin olen tehnyt parhaani.)

Äidillä on viiden metrin pätkä kuoppaa, jonka mieheni sille kaivoi. Luullakseni mieheni pitää mennä leventämään ja pidentämään kuoppaa, että äiti saa sinne mahtumaan kaikki pionit, mitä käsken sen ostaa. Siihen tulevaan pionipenkkiin nimittäin pitkää ängetä monta kaunista hehkuvaa väriä, että terassilla pionien vieressä on sitten (kun pionit ovat runsastuneet) kiva istua kahvilla sinä yhtenä aurinkoisena hyttysemättömänä päivänä vuodessa ennen raekuuroa.

Kun on toisen rahoista kyse, vastuullisesti päätin ostattaa halvempia pioneja. Kyllä halvatkin voi olla nättejä. Rumia pioneja onneksi ei ole.

Valitsin pionipenkkiin kuutta lajia. Keltaisia sävyjä yhdistäväksi tekijäksi. Siinä on valkoista pehmeää kerrottua kermakakkua (Top Brass), jossa on rippu keltaista seassa. Sitten on vähän valkoista yksinkertaista keltakeskustaista (Krinkled White). Sen vieressä on (ja kaikki tietty kukkii samanaikaisesti ainakin sen kahvihetken ennen raekuuroa; periaatteessa kai mahdollistakin jopa) hehkuvaa puolikerrottua korallista valoisaa eteläistä unelmaa (Coral Supreme), jonka keskeltä tuikkii jokaisessa kukinnossa keltaista. Sitten kukkapenkin ytimenä on rippu syvää syvää punaista kera keltaisen ja Monet-unikkoassosiaatioiden (Buckeye Belle) sekä vähän enemmän viehkeänpinkinanilliininpunaista, aurinkoista keltakeskustaista (Bowl of Beauty). Lopulta penkki päättyy diminuendoon, vaaleanpunaisen ja keltaisensävyiseen kerroskermakakkuun (Rasberry Sundae). (Huomaan unohtaneeni kappaleesta sanat kuten 'kukka' tai 'pioni', jonka vuoksi kappaleen sävy on  hivenen abstrakti. Pahoitteluni.)

Piirsin ja väritin edelliset paperille. Näyttävät hyvältä yhdessä. Ainakin paperilla ja minun mielestäni. Sitä sitten en tiedä, miten kivaa terassilla on ryystää kahvia sen jälkeen kun pionit ovat kukkineet. Mutta kai  siihen aina voi roudata muutaman kesäkukan ruukkuissa, jos haluaa lisää kukkia.

Aamulla en tiennyt pioneista muita kuin Alertiin ja Sarah B:n ja ihmettelin, miten sisko muistaa, mitä kaikkia sillä on ja mitä se haluaa ja mitä se himoitsee, kun niitä nimiä on niin paljon ja monta ja se on sama kuin yrittäisi saksaa opetella, kun niitä yrittää muistaa. Niin luulin. Mutta nyt osaan ulkoa ainakin jo 10 pionin nimet (ja niiden ulkomuodon), ja se on enemmän kuin olen koskaan päivässä oppinut saksan sanoja (ei mennyt saksa hyvin koulussa).