Olen ajatellut matkaa nyt kolme kuukautta joka päivä ja aloin pakkaamisen jo monta päivää sitten ja eilen pakkasin loppuun ja nyt olisi kaikki valmiina ja kotikin siistinä. Ja nyt sitten tietysti ei yhtään tekisi mieli jättää kotia. Kun se kerran on siisti ja pihalla auringossa kukkii ja tuoksuu ruusupuskat, ja liljat kukkii kanssa, ja kesäkukat ja keltainen puutarhakalusto loistavat räikeinänsä iloa, ja sisällä on pöydällä tuoksuva kukkakimppu, jossa on vaaleanpunaisia ruusuja ja viimeiset juhannusruusut ja muutama sininen ruiskaunokki ja jotakin toista sinistä kukkaa (monivuotista), ja se on kaunis.
Inhoan matkakuumetta, joka tekee levottomaksi ja tyytymättömäksi kaikkeen. Lähteminen ei ole hyvä. Kotona oleminen ei ole hyvä. Mikään tekeminen ei suju. Ja yöuni menee. Olen tässä epäotollisessa henkisessä tilassa piirtänyt pihasuunnitelmaani. No ei tule hyvä. Olen piirtänyt sen neljä kertaa, mutta jokainen suunnitelma on ruma. Siis. Suunnitelma on hyvä (minusta). Piirustukset ovat rumia (ihan objektiivisestikin tarkasteltuna).
Menen nukkumaan. Toivottavasti huomenna sataa. Koti on aina kivoin jättää vesisateessa.
