perjantai 21. maaliskuuta 2014

Muutoksia (blogissa ja elämässä) ja muutosvastarintaa

Tässä täten lynttään blogiperiaatteeni, ettei mitään henkilökohtaista koskaan milloinkaan minun blogissani. Tulin toisiin ajatuksiin, kun huomasin olevani uuden ja vaikeasti nieltävän elämänvaiheen edessä. Mietin erilaisia keinoja selättää elämänvaihe ja muistin sitten tämän blogin. Puutarhankorvike tuntui yhtäkkiä kovin happipitoiselta sanalta. Huomasin ajattelevani sitä abstraktisti, en konkreettisina puutarhahaaveina. Keksin, että Puutarhankorvike voi toimia kuin mielen puutarhurina, kun truuttaan mietteitä tänne.

Elämänvaihe, joka aiheuttaa tarvetta puutarhuroida aivojani, koostuu epävarmuustekijöistä. Sain loppuvuodesta 2013 sairausdiagnoosin, johon  ei ole ollut kaikin puolin helppoa sopeutua. Pelkästään siihen liittyy väjäämättä stressiä ja huolta tulevasta. Kun sitten tässä keväänkorvalla ilmeni, että meidän täytyy muuttaa asunnostamme pois, tuntui että nyt ei mene ihan putkeen. On näet inhaa, kun ei hallitse kaikkia asioita ihan itse ihan täysin ja kun samanaikaisesti tapahtuu useampi iso muutos.

Minä olen allerginen muutoksille. Avoimet tulevaisuudennäkymät, kuten muutto uudelle paikkakunnalle, ovat nannaa vain niille, joilla on rohkea seikkailijan sydän tai levoton sielu tai jotakin. Geeneissä merimiestä, esim. Minulla on geeneissäni pysyvyys. Minun sieluni on paikallaan olevan, muuttumattoman ja pysähtyneen ajan sielu. Olen syntynyt ehkä kaksisataa vuotta liian myöhään, paitsi en tietysti haikaile 1800-luvun alun hammashuoltoa ja lääketiedettä ja katovuosia ja sortovuosia ja niin edelleen. Mutta haikailen sitä, että ihmiset asuivat samassa tutussa ja turvallisessa kylässä sukupolvesta toiseen, omassa tutussa ja turvallisessa roolissaan (no, moni rooli ei ollut hyvä, ja minun geeneilläni olisin ollut vaivaistalokamaa, ellen olisi syntynyt vauraaseen porvariperheeseen).

Muutot ovat muutoksista pahimpia. Niiden yhteydessä vaihtuu koti, ympäristö ja monet ihmiset. Kaikki menee uusiksi, kaikki pitää rakentaa alusta alkaen. Minun kohdallani perusturvallisuudesta lähtien. Sellainen ei ole kivaa. Se on kai välttämätöntä aika ajoin, tässä nykymaailmassa ainakin, muttei lainkaan kivaa. Mutta ei kai aina tarvikaan olla kivaa.

Joka tapauksessa saatan jatkossa kirjata tänne blogiin muuttoon ja muutoksiin liittyviä mietteitä ja selviytymisajatuksia ja sadatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti