Krookukset on yksi maailman suloisimmista asioista. Toinen suloinen asia on esimerkiksi kissan pehmeä ja huriseva vatsa. Etenkin sen jälkeen, kun kissa on torkkunut pitkään ja herää ja on lämmin ja uninen. Suloisia ovat myös talitintit ja kukkaistuoksuinen vaalea oolong. Ja taatusti myös moni muu asia, jota en nyt muista.
Kuvissa olevat krookukset kattavat koko puutarhani tämänhetkisen loiston. Lukuun ottamatta yhtä violettia ja keltaista krookusta, jotka puhkesivat kukkaan kuvien ottamisen jälkeen. Plus on tuolla hajanaisesti noin 12 sinililjaakin. Aika kaukana ollaan salaisen puutarhan meiningistä.
Jos meidän tulevassa kodissamme on yhtään omaa pihaplänttiä, teen kukkapenkin ja laitan siihen syksyllä pussin sinililjoja, krookuksia, tulppaaneja ja narsisseja. Muutenkin olen päättänyt, että teen heti kukkapenkin, jos sellaisen voin tehdä. Sitten on kissalle piileskelypaikka! Tässä kodissa en tehnyt muuta kuin ylläpidin jo olevia kukkapenkkejä. Siihen oli muka hyvä syy. Nimittäin se, että sitten kun tulee muutto pois, ei ole niin kurjaa lähteä, kun ei ole laittanut sydänvertaan pihamultiin. Se oli ihan turha syy. Näköjään on muutenkin kurjaa lähteä. Uudessa kodissa oma kukkapenkki tulee olemaan osa kotoutusohjelmaa.
Mutta ehkä meille tulee pelkkä parveke. Silloin en kyllä ala pelata sipuliruukkujen kanssa talven yli (yritin kerran eikä siitä tullut mitään). Silloin marssin kirjastoon lainaamaan parvekepuutarhavinkkejä ja kasvatan tomaattia ja kukkia, ja siinäkin tapauksessa kissa saa piileskelypaikan. (Tarvii vain ensin varmistaa, että kissalla ei ole itsetuhoisia taipumuksia.) Minulla on onneksi jo keskikokoisen parvekkeen kattava ruukku- ja laatikkoarsenaali. Keltainen pieni puutarhapöytämme tuoleineen sekä iloinen räsymatto ja lasimaaleilla koristellut iloiset lyhdyt varmaankin sitten viimeistelevät homman. Parvekkeestakin tulee ihan kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti