Coral Sunset

Jätin suosikkini viimeiseksi. (Tämä on ainakin tällä haavaa viimeinen pionikuvasarja.)

Nämä nyt vaan. Aijai.

Ni just. Auringonlaskussa. Käsitätte. Väri.

Oikeasti. On väri! Kaikki korallipionit ovat suosikkejani (joo, ja on vaaleanpunaisetkin ihania ja kaikki loput) juuri tämän uskomattoman värin vuoksi. Ei muodolla niin väliä. (Vaikka on sekin tässä ihan jees).

Todella monta kuvaa Red Charm -pionista

Veljeni totesi, kun näki minun räpsivän loputtomasti kuvia siskoni kameralla äitini pioneista, että joo, kai nuo pionit sitten jotenkin vetoaa naisiin. No kyllä. Ainakin meidän perheemme naisiin. Mutta ihan taatusti myös miehiin (perheemme ulkopuolella)(ei ne silti pioneita vieroksu). Esimerkiksi puutarhureihin.

Minusta pionit ovat ihastuttavia, koska ne tuoksuvat ja koska ne näyttävät keijukaisilta ja prinsessoilta ja Degas'n ballerinoilta, koska niitä on niin monia eri värjeä ja niissä on erilaisia terälehtiä ja sisuksia. Pioneissa vähän jotenkin yhdistyy orkideojen ja ruusujen sulot. Ehkä.

Tämä seuraava pioni ei ole mikään herkkis. Se on pollea, ja kaikessa polleudessaan vähän huvittava. (Sitä pitäisi ehkä taputtaa päähän, että rauhoitu vähän. Samalla sitä kuitenkin ihailee, että vautsi, kovasti uskallusta.)

Se on suuri. Siis iso.

Tämä on ehkä jo toistoa.

Siellä piileksii, mutta kovin huonosti onnistuu piiloleikki.

Nuppusia (pioneiden tietenkin)

Nämä nuput sijaitsevat Satakunnassa enkä tiedä  mitä niistä aukeaa. Tai joo. Pioneita.

Nämä on siskon nuppusia. Loput on äidin.

Kirkuvan punainen pioni

Nämä ovat väreiltään kirkuvia pääasiassa kameran vuoksi: satakuntalaiset pionit on kuvattu järjestelmäkameralla, nämä käpyläläiset digipokkarilla... Mutta on näissä omastakin takaa vahva väri. (Taas saa kertoa, mistä pionista tässä on kyse!)

Tällaisia. Tuoksuvat miedosti. Terälehdet kapoisia. Kukinnot hivenen pienemmät kuin samassa penkissä olevien vaaleanpunaisten pionien.

Tässä eri vaiheissa olevia kukintoja.

Tämän pölyhuiskan on räjäyttänyt joko sade tai aika.

Lisää pioneita (hempeitä)

Nämä sijaitsevat Käpylässä ikkunamme alla eikä ole äitiä kertomassa, mitä nämä ovat. Tuskin mitään sadan euron hybridejä vaan joitakin yleisiä vähän edullisempia. (Saa kiitos tulla kertomaan kommentteihin, mitä nämä ovat!)

Tällainen pionipenkki, jonka sisuksista löytyy tuet, mutta vähän tätä kyllä pitäisi säätää. Yritin kurkkia puskaan laskeakseni, montako rykelmää se pitää sisällään, mutta en erottanut kuin kaksi. Puska on kasvanut kovin yhtenäiseksi.

Äkkiseltään tuntuu, että puskassa olisi kolmea eri pionia: Hentoa vaaleanpunaista, valkoista, jossa on hennosti punerrusta ja sitten tuoa äksyä punaista.

Tuo vasemmanpuoleinen on selvästi hailakampi kuin oikeanpuoleinen suuri kukinto. Vaaleammassa on sisuksissa punaisia viiruja, ja vaaleammasta löytyy tummempia ja vaaleampia versioita. Mutta tuossa isossa ei ole merkkiäkään tummista sisuskaluviiruista. Voisiko silti kyseessä olla saman lajikkeen eri-ikäiset kukinnot? Vaan eivätkö kukat ennemminkin haalistu ikääntyessään? (Oikeanpuoleinen suuri kukinto tuoksuu erittäin voimakkaasti, valkoisempi kukinto tuoksuu miedommin.)

Nämä lienevät samaa. Alempi on vielä kiinnempänä ja vahevamman värinen.

Tämä on joku.

Eihän tässä ole voinut olla alunperin keskellä tummanpunaisia viiruja?

Festiva Maxima ja joku muu

Äitini nuppusia.

Äitini nuppusia seuraavana päivänä.

Äitini nuppusista joku oli nopeampi.

Tapahtuu samaan aikaan Käpylässä. Etelämpänä ehditään. Tämä näyttää tosi paljon Festiva Maximalta, mutta tässä on hentoa vaaleanpunaista mukana, joten varmaankin kyseesä on jokin muu. Tai sitten ei ole. En minä näitä tunne. Kunhan vain tykkään.