Russborough'n pikkukamarit

Vielä on käymättä läpi Russborough'n yläkerta. Siellä on 9 tai 10 makuuhuonetta. (Johonkin olen kirjoittanut aiemmin oikean määrän. Olkoon se tieto siellä.) Opaskierroksella niistä esiteltiin kaksi ja niiden kahden sivuhuoneet (pukeutumishuone ja kylppäri). 

Makuukamarit vaikuttivat äkkiseltään älyttömän pieniltä noloilta kopeilta, mutta luullakseni se johtui siitä, että tulimme yläkertaan alakerrasta (kuten usein tapahtuu, kun mennään yläkertaan), jossa huoneet olivat todella suuria. Joka tapauksessa Russborough'n pienuus (öh, suhteellinen pienuus) verrattuna vaikkapa Castletown Houseen ilmeni juuri yläkerrassa. Russborough'ssa vain alakerta on paraatikerros. Sen kilpailijakartanossa toinenkin kerros on paraatikerros, ja kolmannessa kerroksessa on vasta pienemmät ikkunat ja matalammat huoneet. Russborough'ssa kolmatta kerrosta ei edes ole. (Säälittävää.)

Sitten kuvia, joiden informaatioarvo on suurimmillaan sellaiselle, joka harrastaa nukkekoteja.

Siinä on mallia nukkekodin tulisijalle. Ja paneloinnille.

Neljässä taulussa on jotkut huikeat sisarukset. Ne tekivät juttuja ja olivat seurattuja neitoja. Yksi heistä oli äärioikeistolainen, yksi äärivasemmistolainen ja yksi piti huolta hanhista.

Saman kamarin toinen neljännes. Sermin takana on hygienia-asioita. (Näissä yläkerran suhteellisen pienissä huoneissa oli kamalan vaikea ottaa kuvia, kun piti pitää yllä koreografiaa, jottei meidän kierroksella olleiden henkilöiden kuviin tullut vain meitä kierroksella olevia henkilöitä. Lisäksi opas piti yläkerrassa älytöntä hoppua.)

Toivon, etten nyt loukkaa kenenkään esteettisiä oikeuksia, mutta pakko sanoa, että harvinaisen ruma sisustuskokonaisuus. (Tässä kuvassa tulee selväksi, etteivät yläkerran huoneet matalia ole.)

Siinä ei ole sisustuslehtitason rajaus.

Taas näitä nukkekoti-ihmiselle välttämättömiä kuvia.

Kuin myös. (Minulla on yhtä nukkekotiovea varten olemassa juuri tuollainen kahva/lukko!)

Miksei meidän vuokra-asuntomme kylppärissä lue minun nimeäni lattiassa?

Russborough: Salonki, musiikkihuone ja kirjasto

Seuraavaksi vuorossa joka naisen unelmahuoneet. Siis eli talon turhakkeet. Ruokasali ja yksi kappale olohuonetta kuuluvat vielä asiallisiin, vaikkakin porvarillisiin, asumismittasuhteisiin. Mutta kun aletaan puhua toisesta olohuoneesta, jopa salongista, sekä musiikkihuoneesta ja kirjastosta, puhutaan bonushuoneista. Russborough'sta joku rouva tai neiti saisi itselleen siis tyylikkään asunnon, jossa on vahva tilan tuntu ja ripaus statussymbolia. (Tietty joku herrakin saisi siitä itselleen tyylikkään asunnon, jossa on vahva tilan tuntu ja ripaus statussymbolia. Mutta ajattelen nyt rouvan näkökulmasta. Miten se katselee lattioita ja toteaa vähän pettyneenä, että oijoi, ei tartte repiä noita auki ja toivoa alta yllätyslankkulattiaa. Ja miten se katselee kattoja ja toteaa, että voivoi, ei ole paneeleita, joita repiä irti ja joiden alta lötyää nätit kattoparrut. Ja miten se sitten toteaa piristyen, että mutta täällä on vahva tilan tuntu ja oikastaan tätä on aika kiva sisustaa, Ikeassa oli just hyvä verhotarjous.)

Salonkia, musiikkihuonetta ja kirjastoa yhdistää Lafranchinin veljien pykäämät katot. Se on aivan erityisen arvostettava ja hienostunut asia (ja lisää talon jälleenmyyntiarvoa).

Jälleenmyyntiarvoa lisäävä katto (ja lattia). Omaa sisustussilmääni ei miellytä tuollainen harmaa kapea pitkä matto. Sen vaihtaisin kyllä pois, jos ostaisin tämän vahvasti tilan tuntua uhkuvan asumuksen.

No niin, katsokaa kattoa, joka on Arvostettu.

Siinä olis ovi. (Epätarkka.) Oven vieressä ei kulje vilkkuvalonauha, vaikka siltä näyttääkin.

Tämä on tuoli.

Tarkemmankin sisustajan on hyväksyttävä, että tämä vempele, joka suojelee rouvien hipiää kuumalta (vissiin tämän tarkoitus on se), mallaa tuolien kanssa. Takassa ja sen yllä olevassa kehyksessä on lievästi statussymbolismiin viittavia elementtejä.

Musiikkihuoneen katto on kuulemma rakennettu akustiikkaa tukevaksi. Ja sitten opas mainitsi Paderewskin jossakin yhteydessä. En muista, missä yhteydessä ja miten se liittyi mihin, mutta Paderewski lisää musiikkihuoneeseen kuin musiikkihuoneeseen vähän glamouria.

Jokaisen naisen unelma. Ylimääräinen huone kahdelle flyygelille.

Peilistä heijastuu katto. Vitsit mä olen hyvä kuvaaja.

Takan manttelissa on koira. Tämä kuva jostakin syystä on tässä, en nyt käsitä, miksi. Tämä kun on gobeliinihuoneen takasta. Tuossa koira kurkottaa luu suussaan lampeen, lammessa se näkee heijastuksen luusta ja yrittää napata  heijastusluun, että se saisi kaksi luuta, mutta siinäpä menettääkin sen ainoan, mikä oikeasti oli olemassa. Tosi rasittava tarina.

Jälleen jälleenmyyntiarvoa lisäävä katto.

Steinway tai Blüthner sekä romanttishenkiset kynttilänjalat, jotka eivät ole Sokoksesta.

Steinwayn tai Blüthnerin jalka sekä elegantti nuottilaatikko, joka, noloa kyllä, näyttää olevan vähän räsä.

Tällainen pianonjalka tuo vakuuttavuutta olohuoneen kuin olohuoneen sisustukseen.

Kirjasto. En ehtinyt nähdä, oliko siellä mitään lukemisen arvoista. Sen keksin ajatella, että itse haluaisin samanlaisen huoneen. Ja sitten ajattelin, että on vääryys, että en ole eläissäni nähnyt muita oikeita kartanoiden kirjastohuoneita, ne kun kumminkin ovat lapsesta saakka olleet kartanoiden lempihuoneitani.

Ei minua haittaisi, jos meidän kaksiossamme olisi minulle tällainen oma nurkkaus.

Kuvassa talon jälleenmyyntiarvoa lisäävä katto.

Onks toi nyt vähän liioittelua tuo kirjateline? Meidän olohuoneessamme ainakin näyttäisi liioitellulta, jos pistäisin karttakirjan tuollaiselle telineelle auki. Snobahtavaa.

Russborough: Tapestry Room kera sängyn

Tapestry Room ei tarkoita huonetta, jossa on tapetit. Joskus monta vuotta sitten, kun olin vielä tyhmä, luulin niin. (Tämä oli huumoria.) Vähän ihmetytti, että mikä siinä on niin leimallisen hienoa, että puhutaan tapeteista. Kun sitten hoksasin, että kyseessä on näissä yhteyksissä seinävaate. Siis gobeliini.

Russborough'n huone, jossa on gobeliineja kaksi kappaletta, on jostakin syystä nimetty niiden mukaan, vaikkei se ole ainoa seinävaatetettu huone. Nykyisin huoneeseen on kärrätty hieno pylvässänky (huone ei ole koskaan ollut makuuhuonekäytössä) ja pylvässänkyyn kuuluvat tuolit ja sohvat. Ne liittyvät jonkun tyypin naimisiin menemiseen. Ovat tyyliin morsiuskalusto. Siksi niissä on kaikkia herkkiksiä juttuja, kuten amoriineja.

Kuvassa romattinen vuode sekä epäromanttista harmaata suojamattoa.

Katto näyttää minusta raskaalta. Hyvä että huone ei ole ollut nukkumakäytössä, koska tuon katon alla voisi nähdä painostavia unia. Esim että se laskeutuu ylle kuin arkun kansi tai että kukkakoristeet lähtevät leijumaan tappavina sirkkeleinä tai että katto vain yksinkertaisesti putoaa ja aiheuttaa aivan todella kaamean rymähdyksen.

On kaksi ikkunaa ja kello.

Tässä teille 1700-luvun seinävaatetta. Hienot värit siinä.

Haluan itselleni tällaisen yöpöydän heti.

En nyt osaa sanoa, oliko vuode lyhyt vai ei. Se näyttää vähän lyhyeltä, mutta se voi johtua siitä, että se on ehkä poikkeuksellisen leveä. Ja korkea ja suuressa huoneessa. Tyyny on klassista Versailles'n epämukavaa mallia.

Nuorelle parille vähän lemmekästä tunnelmaa.

Sängyn päädyssä myös söpöjä siivekkäitä pullukoita.

Russborough: Ruokasali ja Keltainen Salonki (nimesin itse)

En ole varma, onko Russborough'n ruokasali hyväksi ruuansulatukselle. Ehkä se olisi omiaan kynttilänvalossa ja takkatulen loimussa illalla, kun seinät olisivat hämärässä lämpimän tummat ja astiat kimaltelisivat. Mutta päivänvalossa ruokasalin takka tuo mieleeni hautaholvin. (Takka yhdistettynä punaisiin seiniin saisi minut katsomaan lammaspaistiani toisen kerran. Ehkä.)

Mahonkipöytä on 1930-luvulta. Astiasto muistuttaa etäisesti nukkekotini astiastoa (Reutterin Irish-sarjaa). Pahoitteluni, että kaikki ruokasalikuvat ovat enemmän tai vähemmän epärarkkoja.

En mä haluaisi istua vastapäätä tuota takkaa. Mutta tuolta keskellä edessä olevalta lautaselta halusisin syödä. (Muokkasin kuvan epäluonnollisen tummaksi, jotta sain häivytettyä epätarkkuutta.)

Yritys vielä saada kauniita astioita näytille. (Hhhharmillista epätarkkuutta. Mrrrr.)

On seinävaate. Opas sanoi siitä jotain.

Sanoi tästäkin.

Peili on vanha lasia myöden. Kuulemma. Ja katto on niin laadukas, että sitä voisi luulla Lafranchinin veljesten tuotannoksi (tilattavana paneeleina, suoraan kotiovelle?), mutta siitä ei olla varmoja.

Ruokasalista mennään salonkiin (Drawing Room) eteisaulan poikki (Russborough'n viitteellinen pohjapiirros löytyy täältä.) Salongissa on paljon taidetta. Niin kuin esimerkiksi meriaiheiset eri vuorokaudenaikoja kuvaavat maalaukset, joille on kipsattu ikiomat kehykset. Yleisestikin Russborough'ssa on kamalasti taidetta. Vermeeriä, Rubensia ja Gainsborough'ta, esim. Jotkut kokoelman tauluista on varastettu neljä kertaa ja jotkut on lähetetty Irlannin johonkin valtiolliseen museoon. (Jos paikan ylläpitäjillä olisi resursseja, mielestäni olisi mielekästä pitää erilaisia museokierroksia: taidekierroksia, arkkitehtuurikierroksia ja irtaimistokierroksia. Ei niin, että minä opaskierrosten jälkeen muistaisin mitään.)

Salonkiin mennään ovesta.

Taas epätarkkuutta. Kuvan funktio on antaa yleisilme huoneesta, ei luoda taiteellista vaikutelmaa.

Yksi vuorokaudenaikamerimaalauksista. Saa heittää arvioita, mikä vuorokaudenaika on kyseessä. Taulu on salaoven (piilotetun oven; piilotettu nähdäkseni symmetrian vuoksi) yllä.

Lisää ruuansulatusta häiritseviä takkoja.

Lisää vuorokaudenaikatauluja. Olisikohan kyseessä yö?

Joo, varmaan on yö, koska edeltävä näyttää iltaruskoiselta. Siispä salaoven päällä lienee päivä (jos taulut etenevät loogisesti).

Russborough: Pääportaikko ja bonuksia

Portaat ovat hieno asia maailmassa. Kauniit portaat. Joita ei välttämättä tarvitse itse kävellä. Russborough'n pääportaat ovat vaatimattomat verrattuna moniin muihin (vaikka vain Castletown Housen,  jonka portaikkoon mahtuisi karkeasti arvioiden kapea amsterdamilainen kaupunkiasunto) (vertaan tietenkin Castleowniin, koska se on ainoa toinen herraskartano, jossa olen vieraillut), mutta niiden tumma, kiiltävä, vanha puu hivelee silmää, ja tumman puun ja valkoisen seinän kontrasti on kiva:

Eivätkä nuo kaiverrukset puussa ole mitenkään rumat.

Portaiden leveydestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, koska en päässyt kävelemään niitä (koska niitä varjellaan rahvaan jaloilta) ja koska en enää muista, miten leveän vaikutelma ne antoivat. Mutta keskimääräisen suomalaisen omakotitalon portaikkoa isommalta tuo tila tuntui.

Siitä voi varmaan valita ilmansuunnan. Tosin jollei henkilöllä ole yliluonnollisia kykyjä, valinnassa on vastassa tietyt rajoitukset. Luulen, että tuo porrastasanne on samaa kokoa kuin meidän keittiömme.

(Emme lentäneet ylös vaan käytimme viereisiä palvelijoiden portaita.) Seinien kipsikoristelu on Russborough'n oman infon mukaan oppipoikien työtä eikä kovin laadukasta eikä erityisen hienostunutta. Kieltämättä koristelu näyttää siltä, että joku on hivenen innostunut ja unohtanut keveän eleganssin. Mutta en minä silti olisi kipsistä osannut paremmin tehdä. (Tuunaaja voisi ehkä innostua maalaamaan ornamentit orientaalisin värein?)

Toinen vielä, että näkyy ikkunan suloiset ruudut.

Portaiden yläpäässä on todella usein, kun ollaan sisällä talossa, yläkerta. Niin Russborough'ssakin. Yläkerrassa ihmistä odottaa suuri aula ja yhdeksän makuuhuonetta sekä niiden kylppärit ja komerot (en tiedä, onko kaikissa kylppäri ja/tai komero).

Portaiden vieressä on nätti kello. Joka taitaa olla oikeassa ajassa.

Yläaulan keskellä on kupoli. Minusta kupoli olisi kiva omaankin kotiini. Se luo tiettyä tunnelmaa. (Nätti savupiippu, eikö vain?)

Tämmöinen toisi kaksioomme avaruuden tuntua. Olohuone muuttuisi hivenen ilmavammaksi.

Russborough House: Pääaula

Onko Front Hall pääaula? (Kirjoitin Fron Hall isolla, koska ne haluaa Russborough'ssa kunnioittaa tilojaan isoilla alkukirjaimilla.) Eteisaula? Pääeteinen? Sisääntuloaula? Halli? Sisäänkäynti?

Russborough'n eteisessä joka tapauksessa on tilaa. Mieheni huokasi kateellisena, kun näytin kuvaa. Sanoi, että tuolla kelpaisi säilyttää lenkkareita. Mahtuisi riviin sekä kevyet kilpurit, raskaammat harjoituskengät, goretexit että piikkarit. Njoo. Jos meillä olisi tuollainen eteinen, varmaan silti järjestäisin niille lenkkareille jonkun laatikon. (Miten ihminen kestäisi tuollaisessa paikassa katsoa ulko-oven pielessä lojuvia kenkiä, edes Pradoja? Senkö takia muualla maailmassa ihmiset ovat sisällä kengät jaloissa? Homma alkanut siitä, että aateliset eivät sietäneet, että hienojen sisäänkäyntien estetiikka menee piloille? Ja rahvas otti mallia, vaikkei eteisauloja heillä ollutkaan?)

Heittäisin lonkalta, että kyseessä on noin 80 neliömetrin tila (arvio perustuu kerroksen 450 neliömetrin pinta-alaan). Lonkka voi heittää kyllä pieleen. Se on fakta, että huoneet ovat 20 jalkaa (netti tarjoaa muunnoksen: 6,1 metriä) korkeita. Huone on ollut talvella varmaan melko kolea tila, kun yksi takka on pitänyt sitä lämpimänä.

Selän takana ulko-ovi. Nenän edessä ovi salonkiin. Vasemmalta mennään Tapestry Roomiin ('seinävaatehuone' kuulostaa suomalaiselle oudolta)(ei niin, että Tapestry Room, vieläpä sijamuodoissa taivutettuna, kuulostaisi sen paremmalta). Oikealta mennään portaikkoon. Huonekorkeus 6 metriä, tilassa vahva avaruuden tuntu ja pinta-alaa seinissä ja lattioissa valita naulakoille paikat. Sisustajan unelma, mutta remonttireiskalle hyvin vähän puuhattavaa (ellei halua tietysti parannella miljöötä).

Emme valitettavasti voi luvata, että ikkunoissa olisi triplalasit, ja tuulikaappikin puuttuu.

Lämmityssysteemi ei aivan ajantasainen.

Seinien paksuus takaa hyvän äänieristyksen. Ovetkin täyttä puuta. Koristepylvään kannattelema figuuri korvattavissa Beethoven-patsaalla.

Pienellä tuunauksella eteisen ja salongin väliin on saatavissa mökötyskomero.