Japanilainen puutarhani on ihan tavallisen rivitalon takapihalla. Minulla kiemurtelee siellä laattakivettyjä filosofisia polkuja. Niiden välissä on erivärisiä ja -kokoisia seestyneitä japaninhappomarjoja, erilaisia henkistyneitä heiniä ja kaunislehtisiä perennoja, hauskoja mutta syvällisiä maanpeittokasveja, ajatuksia herättäviä kiviä ja ruukuissa levollisia asioita, kuten japaninvaahteroita. Puutarhassani on ruukkuvaahteroiden lisäksi myös maassa pärjääviä japanilaisia vaahterapensaita sekä atsalea tai rhodo, joka kukkii iloisissa väreissä, ja kirsikkapuu, omenapuu ja luumupuu, joiden kukkiessa taivas on aina sininen. Mäntykin on. Ja tietenkin bonsai-puita, jotka pysyvät yliluonnollisesti hengissä (talvet tietty sisällä).
Lisäksi japanilaisessa puutarhassani on pagodimainen huvimaja. Siellä tietysti juodaan jasmiiniteetä ja oolongia, vaikka ne eivät olekaan japanilaisia, ja senchaa. Keskustelut huvimajassa käydään haikumaisin lausahduksin, tunnelma on sees ja jokainen teenjuoja viisas.
 |
| Syvällinen kivinen koriste-esine, filosofisia esikoita sekä henkisyyttä hehuva pagodi Powerscourtin japanilaisessa puutarhassa. Tämä ja seuraavat kuvat: minä itse. |
Kaikkein tärkeimpänä: puutarhassani on vettä. Joo. Ei silti mikään iso rivitalotakapiha. Katsokaas, kun pagodi on pieni ja kaikki viisaasti järjestetty, kyllä mahtuu. Se, mikä ei ole polkua ja kukkapensasheinäaluetta, on vettä. Menee liioittelun puolelle kasvattaa vedessä punakullanvärisiä kaloja, joten jätetään ne pois.
 |
| Powerscourtinkin japanilaisessa puutarhassa on vettä. Omassani vesi on lampimainen. Mutta kyllä se jollakin systeemillä kiertää, että saamme nauttia lorinasta ja kärsiä sitten sen ja teen aiheuttamasta vessahädästä. |
 |
| Tätä minulla ei ole, sillä se ei käsittääkseni pärjää Suomessa. Ei ainakaan näin suureksi. Japanin kultavaahtera Powerscourtissa. |
