maanantai 29. syyskuuta 2014

Russborough: Tapestry Room kera sängyn

Tapestry Room ei tarkoita huonetta, jossa on tapetit. Joskus monta vuotta sitten, kun olin vielä tyhmä, luulin niin. (Tämä oli huumoria.) Vähän ihmetytti, että mikä siinä on niin leimallisen hienoa, että puhutaan tapeteista. Kun sitten hoksasin, että kyseessä on näissä yhteyksissä seinävaate. Siis gobeliini.

Russborough'n huone, jossa on gobeliineja kaksi kappaletta, on jostakin syystä nimetty niiden mukaan, vaikkei se ole ainoa seinävaatetettu huone. Nykyisin huoneeseen on kärrätty hieno pylvässänky (huone ei ole koskaan ollut makuuhuonekäytössä) ja pylvässänkyyn kuuluvat tuolit ja sohvat. Ne liittyvät jonkun tyypin naimisiin menemiseen. Ovat tyyliin morsiuskalusto. Siksi niissä on kaikkia herkkiksiä juttuja, kuten amoriineja.


Kuvassa romattinen vuode sekä epäromanttista harmaata suojamattoa.

Katto näyttää minusta raskaalta. Hyvä että huone ei ole ollut nukkumakäytössä, koska tuon katon alla voisi nähdä painostavia unia. Esim että se laskeutuu ylle kuin arkun kansi tai että kukkakoristeet lähtevät leijumaan tappavina sirkkeleinä tai että katto vain yksinkertaisesti putoaa ja aiheuttaa aivan todella kaamean rymähdyksen.
On kaksi ikkunaa ja kello.

Tässä teille 1700-luvun seinävaatetta. Hienot värit siinä.

Haluan itselleni tällaisen yöpöydän heti.

En nyt osaa sanoa, oliko vuode lyhyt vai ei. Se näyttää vähän lyhyeltä, mutta se voi johtua siitä, että se on ehkä poikkeuksellisen leveä. Ja korkea ja suuressa huoneessa. Tyyny on klassista Versailles'n epämukavaa mallia.

Nuorelle parille vähän lemmekästä tunnelmaa.

Sängyn päädyssä myös söpöjä siivekkäitä pullukoita.


perjantai 26. syyskuuta 2014

Russborough: Ruokasali ja Keltainen Salonki (nimesin itse)

En ole varma, onko Russborough'n ruokasali hyväksi ruuansulatukselle. Ehkä se olisi omiaan kynttilänvalossa ja takkatulen loimussa illalla, kun seinät olisivat hämärässä lämpimän tummat ja astiat kimaltelisivat. Mutta päivänvalossa ruokasalin takka tuo mieleeni hautaholvin. (Takka yhdistettynä punaisiin seiniin saisi minut katsomaan lammaspaistiani toisen kerran. Ehkä.)


Mahonkipöytä on 1930-luvulta. Astiasto muistuttaa etäisesti nukkekotini astiastoa (Reutterin Irish-sarjaa). Pahoitteluni, että kaikki ruokasalikuvat ovat enemmän tai vähemmän epärarkkoja.

En mä haluaisi istua vastapäätä tuota takkaa. Mutta tuolta keskellä edessä olevalta lautaselta halusisin syödä. (Muokkasin kuvan epäluonnollisen tummaksi, jotta sain häivytettyä epätarkkuutta.)

Yritys vielä saada kauniita astioita näytille. (Hhhharmillista epätarkkuutta. Mrrrr.)

On seinävaate. Opas sanoi siitä jotain.

Sanoi tästäkin.

Peili on vanha lasia myöden. Kuulemma. Ja katto on niin laadukas, että sitä voisi luulla Lafranchinin veljesten tuotannoksi (tilattavana paneeleina, suoraan kotiovelle?), mutta siitä ei olla varmoja.

Ruokasalista mennään salonkiin (Drawing Room) eteisaulan poikki (Russborough'n viitteellinen pohjapiirros löytyy täältä.) Salongissa on paljon taidetta. Niin kuin esimerkiksi meriaiheiset eri vuorokaudenaikoja kuvaavat maalaukset, joille on kipsattu ikiomat kehykset. Yleisestikin Russborough'ssa on kamalasti taidetta. Vermeeriä, Rubensia ja Gainsborough'ta, esim. Jotkut kokoelman tauluista on varastettu neljä kertaa ja jotkut on lähetetty Irlannin johonkin valtiolliseen museoon. (Jos paikan ylläpitäjillä olisi resursseja, mielestäni olisi mielekästä pitää erilaisia museokierroksia: taidekierroksia, arkkitehtuurikierroksia ja irtaimistokierroksia. Ei niin, että minä opaskierrosten jälkeen muistaisin mitään.)


Salonkiin mennään ovesta.


Taas epätarkkuutta. Kuvan funktio on antaa yleisilme huoneesta, ei luoda taiteellista vaikutelmaa.

Yksi vuorokaudenaikamerimaalauksista. Saa heittää arvioita, mikä vuorokaudenaika on kyseessä. Taulu on salaoven (piilotetun oven; piilotettu nähdäkseni symmetrian vuoksi) yllä.

Lisää ruuansulatusta häiritseviä takkoja.

Lisää vuorokaudenaikatauluja. Olisikohan kyseessä yö?

Joo, varmaan on yö, koska edeltävä näyttää iltaruskoiselta. Siispä salaoven päällä lienee päivä (jos taulut etenevät loogisesti).




Russborough: Pääportaikko ja bonuksia

Portaat ovat hieno asia maailmassa. Kauniit portaat. Joita ei välttämättä tarvitse itse kävellä. Russborough'n pääportaat ovat vaatimattomat verrattuna moniin muihin (vaikka vain Castletown Housen,  jonka portaikkoon mahtuisi karkeasti arvioiden kapea amsterdamilainen kaupunkiasunto) (vertaan tietenkin Castleowniin, koska se on ainoa toinen herraskartano, jossa olen vieraillut), mutta niiden tumma, kiiltävä, vanha puu hivelee silmää, ja tumman puun ja valkoisen seinän kontrasti on kiva:

Eivätkä nuo kaiverrukset puussa ole mitenkään rumat.

Portaiden leveydestä en osaa sanoa juuta enkä jaata, koska en päässyt kävelemään niitä (koska niitä varjellaan rahvaan jaloilta) ja koska en enää muista, miten leveän vaikutelma ne antoivat. Mutta keskimääräisen suomalaisen omakotitalon portaikkoa isommalta tuo tila tuntui.

Siitä voi varmaan valita ilmansuunnan. Tosin jollei henkilöllä ole yliluonnollisia kykyjä, valinnassa on vastassa tietyt rajoitukset. Luulen, että tuo porrastasanne on samaa kokoa kuin meidän keittiömme.

(Emme lentäneet ylös vaan käytimme viereisiä palvelijoiden portaita.) Seinien kipsikoristelu on Russborough'n oman infon mukaan oppipoikien työtä eikä kovin laadukasta eikä erityisen hienostunutta. Kieltämättä koristelu näyttää siltä, että joku on hivenen innostunut ja unohtanut keveän eleganssin. Mutta en minä silti olisi kipsistä osannut paremmin tehdä. (Tuunaaja voisi ehkä innostua maalaamaan ornamentit orientaalisin värein?)

Toinen vielä, että näkyy ikkunan suloiset ruudut.
Portaiden yläpäässä on todella usein, kun ollaan sisällä talossa, yläkerta. Niin Russborough'ssakin. Yläkerrassa ihmistä odottaa suuri aula ja yhdeksän makuuhuonetta sekä niiden kylppärit ja komerot (en tiedä, onko kaikissa kylppäri ja/tai komero).

Portaiden vieressä on nätti kello. Joka taitaa olla oikeassa ajassa.

Yläaulan keskellä on kupoli. Minusta kupoli olisi kiva omaankin kotiini. Se luo tiettyä tunnelmaa. (Nätti savupiippu, eikö vain?)

Tämmöinen toisi kaksioomme avaruuden tuntua. Olohuone muuttuisi hivenen ilmavammaksi.



torstai 25. syyskuuta 2014

Russborough House: Pääaula

Onko Front Hall pääaula? (Kirjoitin Fron Hall isolla, koska ne haluaa Russborough'ssa kunnioittaa tilojaan isoilla alkukirjaimilla.) Eteisaula? Pääeteinen? Sisääntuloaula? Halli? Sisäänkäynti?

Russborough'n eteisessä joka tapauksessa on tilaa. Mieheni huokasi kateellisena, kun näytin kuvaa. Sanoi, että tuolla kelpaisi säilyttää lenkkareita. Mahtuisi riviin sekä kevyet kilpurit, raskaammat harjoituskengät, goretexit että piikkarit. Njoo. Jos meillä olisi tuollainen eteinen, varmaan silti järjestäisin niille lenkkareille jonkun laatikon. (Miten ihminen kestäisi tuollaisessa paikassa katsoa ulko-oven pielessä lojuvia kenkiä, edes Pradoja? Senkö takia muualla maailmassa ihmiset ovat sisällä kengät jaloissa? Homma alkanut siitä, että aateliset eivät sietäneet, että hienojen sisäänkäyntien estetiikka menee piloille? Ja rahvas otti mallia, vaikkei eteisauloja heillä ollutkaan?)

Heittäisin lonkalta, että kyseessä on noin 80 neliömetrin tila (arvio perustuu kerroksen 450 neliömetrin pinta-alaan). Lonkka voi heittää kyllä pieleen. Se on fakta, että huoneet ovat 20 jalkaa (netti tarjoaa muunnoksen: 6,1 metriä) korkeita. Huone on ollut talvella varmaan melko kolea tila, kun yksi takka on pitänyt sitä lämpimänä.


Selän takana ulko-ovi. Nenän edessä ovi salonkiin. Vasemmalta mennään Tapestry Roomiin ('seinävaatehuone' kuulostaa suomalaiselle oudolta)(ei niin, että Tapestry Room, vieläpä sijamuodoissa taivutettuna, kuulostaisi sen paremmalta). Oikealta mennään portaikkoon. Huonekorkeus 6 metriä, tilassa vahva avaruuden tuntu ja pinta-alaa seinissä ja lattioissa valita naulakoille paikat. Sisustajan unelma, mutta remonttireiskalle hyvin vähän puuhattavaa (ellei halua tietysti parannella miljöötä).

Emme valitettavasti voi luvata, että ikkunoissa olisi triplalasit, ja tuulikaappikin puuttuu.

Lämmityssysteemi ei aivan ajantasainen.

Seinien paksuus takaa hyvän äänieristyksen. Ovetkin täyttä puuta. Koristepylvään kannattelema figuuri korvattavissa Beethoven-patsaalla.

Pienellä tuunauksella eteisen ja salongin väliin on saatavissa mökötyskomero.




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Russborough House

Russborough House sijaitsee Irlannissa, Wicklow'n kreivikunnassa, lähellä Blessingtonin (terveydeksi) pikkukaupunkia. Kartano on rakennettu 1700-luvun puolivälissä palladiolaiseen tyyliin. Rakennuttaja oli Milltownin ensimmäinen jaarli, joka oli innokas taiteen kerääjä. Loput faktat voi helposti lukea Wikipediasta. Minä nimittäin en muista oppaan puhumisista mitään (paitsi pari asiaa),  enkä älynnyt ostaa mitään kartanoa esittelevää lärpäkettä museokaupasta.

Oppaan puheista muistan nämä:

1) Milltownin jaarli rakennutti talon, koska hänen Dublinissa oleva kaupunkiasuntonsa ei ollut kyllin iso hänen taidekokoelmalleen. TAI sir Alferd Beit osti talon Milltownin suvulta 1950-luvulla, koska hänen Dublinissa oleva kaupunkiasuntonsa ei ollut kyllin iso hänen taidekokoelmalleen. Nimittäin sekä jaarli että sir olivat taidekeräilijöitä, enkä mitenkään muista, kumpi joutui pulaan taidekokoelmansa kanssa.

2) Joku juttu Russboroug'ssa oli jonkun päätyö. Joko koko talo arkkitehtinsä tai sitten kipsikoristelut tekijäinsä (Lafranchinin veljekset) tai joku asia. 

Johtopäätös. Tämmöinen todistaa häpeällistä keksittymättömyyttä ja oppaan kunnioittamattomuutta turistilta.


Russborough nokkospusikosta piikkilanka-aidan välistä digipokkarilla kuvattuna. Sanovat talon olevan Irlannin pisin (viittaavat kai kartanoihin). Julkisivun mittä on 210 metriä. Palaan aiheeseen tuonnemmin.

Palladiolaiseen tyyliin pääpytingin molemmin puolin on sivupytingit. Tässä oikeanpuoleisessa oli ennen keittiösiipi.

Päärakennus vähän lähempää.

Ja ihan edestä.

Tietysti portaita koristaa leijonat. Ja katonrajaa hautauurnat. (No ei.)

Mielestäni leijona vaikuttaa vähän omistushaluiselta suhteessa portaiden pylvääseen.
Sitten aiheeseen Russborough Housen pituus. En lainkaan epäile, etteikö se olisi 210 metriä pitkä ja etteikö se olisi Irlannin pisin talon pituus. Mutta ystäväni ja minä mietimme, miten se 210 metriä lasketaan. Talon ja sivusiipien yhteismitta? Vai lasketaanko hommaan mukaan koko näyttävä fasadi porttirakennuksineen?

Nyt näet on niin, että olemme yhdessä ja erikseen (no, ystäväni erikseen, minä vain yhdessä) vierailleet sekä Carton Housessa, Castletown Housessa että Russborough'ssa. Ja meidän kummankin tuntuma äkkiseltään on, että Carton on niistä massiivisin ja Russborough pienin. Massiivisuus tietystikään ei tarkoita vielä pituutta. Mutta kävely Castletown Housen editse tuntui vievän enemmän aikaa ja energiaa kuin kävely Russborough'n editse. Ehkä meillä oli Castletown Housessa enemmän nälkä? Ehkei tuntumaan voi luottaa? Ehkei silmiinkään kannata luottaa? Arkkitehdit kun osaavat huijata. Ja mittasuhteet nyt katoavat aivan hukkaan, kun kävelee ison rakennuksen pihalla (tai sen sisällä).

Nämä on näitä hankalia asioita. Ilman mittakaavoja on vaikea tietää, onko toinen mammuttimaisesti isompi kuin toinen. Mutta Russborough'ssa (yllä) on 7 ikkunaa rivissä. Castletown Housessa (alla) yksitoista. Russborough'ssa on alhaalla talon pituudelta kolme huonetta etupuolella ja kolme huonetta takapuolella taloa (plus välissä portaat ja yksi huone). Castletown Housessa on edessä neljän ikkunan mitalta ruokasalia (pohjapinta-ala yli 80 neliömetriä...), sitten viiden ikkunan ja oven mitalta aulaa ja portaikkoa ja sitten parit pikkuhuoneet. Talon takapuolella on kaksi mammuttimaista huonetta (n. 70 neliötä) ja pari pienempää huonetta (isompia kuitenkin kuin kotikaksioni) ja vielä surkean pikkuruinen 24 neliömetrin huone. Ja pikkupikkupikkuriikkinen 12 neliömetrin komero. Ja Russborough'sta kerrottiin, kun kysyin, että talon kokonaispinta-ala on noin 900 neliömetriä (viittaa oletettavasti päärakennuksen kahden kerroksen yhteispinta-alaan). Castletown Housen päärakennuksen yhden kerroksen pohjapinta-ala on siinä 840 neliömetrin paikkeilla. (Kahdessa edustuskerroksessa siis riittää neliöitä...) Johtopäätös. Kyllä silmään silti voi luottaa, vaikkei talon kylkeen olisi merkitty mittoja. Takaraivollaankin näkee, kumpi kuvan päärakennuksista on isompi.
Kohtuullisen pitkä kuvatekstini teki nyt selväksi, että kahdesta talosta toinen on isompi. Edelleenkään se ei tietysti tarkoita, että se olisi koko rakennuskompleksiltaan pidempi. Mutta tässä nyt syntyi jonkin näköinen mittakaavaperusta kuitenkin. Siltä pohjalta siirtykäämme seuraavaan kuvaan:

Ylinnä Castletown House, suuri. Keskellä Carton House. Suurempi. Alinna Russborough House, pienin. Cartonin määrittelen suurimmaksi (ja päärakennuksen pisimmäksi) siksi, että siinä on saman verran ikkunoita rivissä kuin Castletown Housessa, mutta Cartonissa ne ovat piirun verran harvemmaltaan, ja etenkin päädyissä ikkunoiden  ympärillä on ekstratilaa. Sitä paitsi ystäväni, joka tuntee kaikki kolme taloa hyvin, sanoo, että Carton on niistä selvästi suurin. Sitä pohjaa vasten. Miten ihmeessä Russborough on näistä taloista pisin? (Valitettavasti minulla ei ole siitä suoraan edestä otettua kuvaa.) Russborough'ssa ja Castletown Housessa kummassakin on sivusiivet, joissa on mittaa seitsemän ikkunan verran. Äkkiseltään kummankin kartanon sivurakennukset ovat melko samankokoiset. Cartonin sivurakennuksissa on kahdeksan ikkunaa. Eivät ne ainakaan pienempiä ole kuin kahden toisen kartanon sivusiivet. Talojen kokonaismittaan vaikuttaa päärakennusta ja sivurakennuksia yhdistävät käytävät. Russborough'n pylväskaari tuntuu äkkiseltään pidemmältä kuin Castletown Housen. Cartonin suoraa käytävää en osaa verrata kaareen. Siihen ei silmä sano mitään. Mutta vaikka Cartonin päärakennuksen ja sivusiipien välit olisivatkin lyhyemmät kuin Russborough'n, ei ero olisi niin iso, että se tekisi Russborough'n pää- ja sivurakennusten yhteismitan Cartonin vastaavaa mittaa pidemmäksi.
Toisen melko pitkän kuvateksti jälkeen mielessäni on seuraavat ajatukset:

Irlantilaiset ovat vahingossa laskeneet toisien talojen pituuksia metreissä ja toisien jaloissa (tms).

Mittaaja on ollut yhtä lahjaton mittaamisessa kuin minä.

Minä olen puusilmä.

Logiikkani pettää.

Irlantilainen talon pituuden laskutapa ottaa mukaan aidat ja portit. Joka on tosi outoa.

Ystäväni pisti viestiä Russborough'n ja diplomaattisesti kysyi, miten talon pituus on laskettu (se on: mitä pituuteen lasketaan mukaan). Russborough'sta ei ole vastattu. Se voi olla vahinko vain. Tai sitten ne ovat siellä lahjoneet maanmittaajan ja pelkäävät skandaalia.

Tuli taas kirjoitettua epäolennaisesta asiasta erittäin paljon.

Toisella kertaa Russborough'n sisätiloihin. Olkoonkin talon pituus millainen tahansa, sisätiloissa ei ole prameudessa pihtailtu.

 ---

8.10. On siitä jo aikaa, kun ystävä ilmoitti, että vastasivat hänen sähköpostiinsa Russborough'sta. Vahvistivat, että talon mitta on mikä on, mutta eivät kertoneet, mistä mihin se mitta on (siis esim. portilta portille vai sivusiiveltä sivusiivelle). Sanoivat ottavansa selvää, mikä on Cartonin ja Castletownin pituus. Siispä Russborough'n maine on puhdistettu. Eivät pelkää skandaalia.